Kanerva Kartano haastattelee Timo Airaksista. Kuva: Jarmo Teinilä.
Elokuussa 2026 haastattelin emeritusprofessori Timo Airaksista Kirjakorttelin yössä hyvän kuoleman teemoista. Hänen ajattelussaan minua kiinnostaa tapa jättää kuoleman kysymys avoimeksi ja suhtautua filosofiaan ja elämään samanaikaisesti syvällisesti ja ilkikurisesti. Kenties emme voi varmasti tietää, mitä kuolemassa tapahtuu, ja juuri tämän ei-tietämisen tunnistaminen voi avata tilaa pohtia, miten kuolevaisuuden tieto vaikuttaa tapaamme elää.
Airaksinen, T. 2026. Hyvä kuolema – Opas eläville. Warelia.
Kanerva Kartano puhuu Kymmenen tunnin luennossa Kirjakorttelin yössä. Kuva: Kirsti Kartano.
Puhuin taiteilijan ja kirjailijan hitaudesta ja maleksimisesta taiteilijan työssä Kirjakorttelin yön Kymmenen tunnin luennossa suomalaisesta kirjallisuudesta 7.8.2026 Sastamalan Kirjakorttelin Funkkistalon Yläsalissa. Luentokokonaisuus rakentui usean puhujan osuuksista, ja jo luentomaratonin muoto kutsui hitaaseen ajatteluun. Tässä alla on tekstini Lorvailen, jonka teema on ollut inspiraationa omalle luento-osuudelleni.
Isoäidin villapaidalla 2024. Vaha ja sekatekniikka pohjustetulle levylle.
Lorvailen 7.3.2026
Sari Väyrynen kirjoittaa professori Jaana Erkkilä-Hillin kiinnostuksesta tutkia taiteellisessa toiminnassa ilmenevää hitautta, hiljaisuutta ja lorvimista – aihetta, joka nousee tekstissä esiin yhtenä näkökulmana. Pohdin, kuinka kiireen tuottavuus voi olla meissä sisäänkirjoitettuna vanhana suomalaisena opittuna traditiona, jossa ”kunnon ihmisinä” teemme työtä raatamalla. Nykyihminen, jonka työ saattaa olla fyysisesti kevyempää (vaikkei kaikilla tai kun työtä ylipäätään on), muuttaa kenties ajatustyönsä ja sosiaaliset kohtaamisensa kiireeksi tai jopa kiireiseksi vaikutelmaksi.
Tehokkuuden voi tietysti mitata myös niin, että teemme sellaisia käytännöllisiä malleja ja prosesseja, joissa tulevaisuudessa säästyy huomattavasti kapasiteettia, aikaa ja mitä sitten kaikkea säästyykään. Tässä tapauksessa kiireen tunnulla tai kiireiseltä vaikuttamisella ei ole lisäarvoa.
Taiteilijana tunnistan mietteliäisyyden tai kenties ajattelun hidastumisen merkityksen taiteellisessa prosessissa. Kuvataiteen menetelmissä tämä on minulle korostuneesti läsnä. Ikkunasta ulos tuijottelun, tyhjien hetkien ja filosofisten keskustelujen merkitys – tapahtui keskustelu sitten yksin itseni, muiden tekijöiden tai vaikka ohikulkijoiden kanssa. Huomaan, kuinka hidas siirtyy eleeseen, vaikkapa piirrosjälkeeni. Se on jäljen rytmissä ja vapaudessa. Sen tunnistaa, kun tietää, miten kaikki hiljaisuus ja rauha ovat vaikuttaneet tekijään.
Jotkin ruoat tulevat mureiksi ja hautuvat pitkään. Tiedämme asioita, jotka paranevat hautumalla. Jokin vastaus, jota etsimme, saattaa yön yli nukuttua ilmetä. Metsä ja järvet kutsuvat maleksimaan ja tuijottamaan sineen. Kun mielen liike sammuu hetkeksi, nousee kohta ajatus: tämä se on elämää, tätä minä tarvitsen. Saunassa ja kahvilla on onneksi suomalaisella lupa lorvailla. Lorvailen ajatuksissani ja jätän tämän hitauden teeman hautumaan mieleeni.
Jussi Lahtinen haastattelee Kanerva Kartanoa Pispalan kirjastolla 19.5.2026 (kuvakaappaus Jussi Lahtisen tekemästä videosta).
Sosiokulttuurinen innostaminen Pispalan kirjastolla 19.5.2026
Jussi Lahtinen oli huomannut, ettei YouTubesta löydy oikein kunnollista suomenkielistä johdantoa Sosiokulttuurisesta innostamisesta, ja päätti järjestää tämän tilaisuuden sekä taltioida haastattelukeskustelumme aiheesta. Keskustelun virittäjänä toimi Leena Kurjen Arvokas ja innostava vanhuus -kirja.
Kuten minä, moni muukin taiteilija on kiinnostunut sosiokulttuurisesta innostamisesta. Ajattelen aiheen voivan puhutella erityisesti yhteisötaiteen kentällä työskenteleviä taiteilijoita, mutta myös opettajia, tutkijoita ja sote-alan toimijoita – toivottavasti myös päättäjiä, jotka etsivät rohkeasti uudenlaisia tapoja ajatella ihmistä, kohtaamista ja vanhuutta.
Jälkikäteen mieleen tulee tietysti monia ulottuvuuksia, joita olisi voinut nostaa keskustelussa vielä esiin: esimerkiksi gerontologinen laaja-alainen näkökulma vanhustyössä tai viime aikojen tapahtumat, kuten Kurjen kirjassakin mainitun Rollaattorimarssin merkitys suhteessa sosiokulttuuriseen innostamiseen.
Toivon, että video voi toimia johdantona uusille keskusteluille sosiokulttuurisesta innostamisesta.
Tallenteen esittelyteksti alkaa YouTubessa näin:
“Pispalan kirjasto sai tiistaina 19.5.2026 vieraaksi yhteisötaiteilija Kanerva Kartanon (TaM). Illan aiheena oli sosiaalipedagogi, dosentti Leena Kurjen ajattelu sekä hänen tuore tietokirjansa ‘Arvokas ja innostava vanhuus’ (2026, Momentum kirjat). Kartano on soveltanut Kurjen teorioita – erityisesti sosiokulttuurista innostamista – niin taiteilijan työssään ikäihmisten parissa kuin akateemisissa tutkielmissaan. Keskustelemassa Kartanon kanssa on Pispalan kirjaston aktiivi, FT Jussi Lahtinen.”
Tallenne on katsottavissa YouTubessa tästä alla olevasta linkistä: