Cleaning, Coming Back to Oneself and Recovery Seem to Be Hard Work, 2026, Adobe Fresco drawing.
Tällä sivustolla avaan ajatuksiani taiteellisesta työskentelystäni vanhojen ihmisten maailmassa ja laajemmin yhteiskunnassa. Rakennan tästä sivustosta digitaalista, paikkasidonnaista kotia taiteelliselle työskentelylleni.
Tapani haastaa on rosoinen mutta lempeä.
Pohdin, miten voisimme olla tässä maailmassa toistemme kanssa ohittamatta toisiamme ja kovettamatta itseämme. Lempeä kriittisyys auttaa tunnistamaan sekä itsessäni että ympäristössäni asioita, joita emme muuten ehkä huomaisi. Herkälle ja hitaalle tarvitaan enemmän tilaa maailmassa, jossa tehokkuus ja kovuus usein hallitsevat. Samalla tarvitaan rohkeutta katsoa ohi vanhentuneista hierarkkisista toimintatavoista (Kartano 2025).
Ilmaisuni on hienovaraisen ekspressiivistä.
Siinä on romanttista, feminiinistä provokaatiota olla oma itseni sekä teatraalista itseironiaa. Samalla ilmaisussa on jotakin kivuliasta, estynyttä ja kehollista. Tämä on minulle sekä esteettinen että poliittinen valinta – tapa etsiä toisenlaista suhdetta maailmaan (Kartano 2025).
Työni yhteisötaiteilijana alkaa kohtaamisesta: herkistymisestä ihmisille, tilalle ja ajalle. Se edellyttää viipymistä, havainnointia ja virittäytymistä siihen, mitä tilanteissa tapahtuu.
Kokemusteni keruu alkaa ei-tietämisestä.
Liikkumista ilman varmuutta – havaintoja ja kokemusten kuvauksia, joiden kautta ajattelu vähitellen tarkentuu.
Taiteellisessa tutkimuksessa ensimmäiset havaintoni ovat usein impressioita: sävyjä, viivoja ja tiloja, jotka syntyvät aistimisesta ja kohtaamisesta. Ajatuksen tarkentuessa arjesta alkaa erottua ilmiöitä, jotka nousevat tutkimuksen kohteiksi. Niitä lähestyn jälleen ilman valmiita vastauksia.
Yhtenä välineenäni on kuvataiteellinen performatiivinen tulkinta. Tarkastelen maailmaa – sekä sisäistä että aistein havaittavaa – teatraalisena tapahtumana, josta voi syntyä sanallista, kuvallista, musiikillista tai esityksellistä ilmaisua.
Mess Up, 2026, Adobe Fresco drawing.
Yhteisöissä työni rakentuu tilanteissa, joissa ihmiset voivat tulla näkyviksi toisilleen. Fasilitoidussa eli hyvin ohjatussa ja turvallisesti luodussa yhteisessä tilanteessa pyrkimyksenä on mahdollistaa, että ihmiset eivät ole toiminnan kohteita vaan toimijoita omassa ympäristössään. Kokonaisen yhteisön kuuleminen ja sen jäsenten kannustaminen omaan ilmaisuunsa on vaativaa. Jos tämä vaativuus jää tunnistamatta, toiminta voi jäädä pinnalliseksi tapahtumaksi eikä juurtua yhteisön arkeen.
Jean-Claude Gillet (1995) on Leena Kurjen (2021) mukaan kuvannut sosiokulttuurista innostamista kuuman ja kylmän maailman jännitteen kautta. Kylmä maailma ylläpitää olemassa olevia rakenteita ja palvelee teknokraattista järjestelmää. Kuuma maailma taas on osallistuvaa ja kasvatuksellista vastarintaa, joka pyrkii muuttamaan arjen rakenteita. Käytännössä nämä ulottuvuudet voivat esiintyä rinnakkain. Pitkäjänteisessä työssä innostamisen lämpö alkaa näkyä arjessa: kohtaamiset vahvistavat osallisuutta ja yhteisöt löytävät uusia tapoja olla yhdessä.
Muutos on minulle paradoksaalista – pyritään pyrkimättä johonkin. Kokemukseni mukaan muutos ei synny pakottamalla, vaan tilanteissa, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa avoimesti ilman tarvetta muuttaa toista. Jari Pirhonen on kannustanut hoitohenkilöstöä kohtaamisiin ilman välitöntä hoidollista tavoitetta – hetkiin, joissa ei tähdätä esimerkiksi hoitotoimenpiteen suorittamiseen (Pirhonen, luento Kuuselakeskus 20.3.2026). Sosiokulttuurisen innostamisen ajattelussa nämä tilanteet voivat avata emansipaation mahdollisuuksia (Leena Kurki, 2007). Ihmiset voivat nähdä itsensä ja ympäristönsä uudella tavalla.Työni ei aina johda yksittäisiin valmiisiin teoksiin. Sitä voi tarkastella myös pitkäkestoisina prosesseina: yhteisötaiteellisena työskentelynä, teksteinä ja tutkimuksena sekä esteettisen ja havainnoivan herkkyyden vähittäisenä kasvuna yhteisöissä ja organisaatioissa, joissa työskentelen.
Solve? 2026, Adobe Fresco drawing.
Julkaisut
Opinnäyte
Kartano, Kanerva. 2025. Vanhuuden estetiikka ja siihen kietoutuva etiikka taiteilijan näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto.
Tein pro gradu -tutkielmani Lapin yliopiston Taiteen asiantuntijuuden maisteriohjelmassa. Tutkielmassani kysyin, miten vanhuutta voidaan ymmärtää estetiikan kautta – ei vain hoivan ja sairauksien näkökulmasta.
Artikkeli
Kartano, Kanerva. 2025. Vanhuuden estetiikka – arjen herkkyys taiteellisen tutkimuksen ytimessä. Gerontologia 39(4).
Gerontologia-lehdessä joulukuussa 2025 julkaistussa artikkelissani avaan tiiviisti vanhuuden estetiikan ja taiteellisen tutkimukseni teemoja, joita tarkastelin pro gradu -tutkielmassani.
Kirja
Kartano, Kanerva. 2023. Rohkeus kohdata – Taiteilija vanhustyössä.
Olen kuvannut kirjassa yhteisötaiteellisen työni käytäntöjä ja esimerkkejä.